Levyarvio: Myrkyllisen herkullinen mutta tunteeton – Tähtiportti tutkailee pienen ihmisen paikkaa maailmassa

Tähtiportti
Abiristeily
Svart

Tähtiportilla on yksi vahvimpia ominaissoundeja mitä tämän hetken elektrohommiin tulee. Pitkien viiltojen syntsalinjoihin yhdistetty Albert Witchfinderin puhelaulu hallitsee yhä albumimittaa niin, että kestää kauan ennen kuin tajuaa, että mukaan on lisätty myös rummut sekä kielisoittimia. Perttu Häkkisen kuolema ei ole vaikuttanut lopputulokseen, sillä hän ehti vielä osallistua yhtyeen neljännen albumin tekoon.

Jotain on muuttunutkin. Kuten nimi viittaa, albumin teema on nyt arkisempi. Tähtiportin fokus keskittyy nyt ihmisen pienuuteen. On kuvaavaa, että levyn osuvimmat vertailukohdat ovat Lapinlahden Lintujen varhaiset sketsisarjat ja Ihmebantu. Jo viitekehys paaluttaa Abiristeilyn samaan nihilistiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihminen rimpuilee huomionhakuisuudessaan. Samaan aikaan pitäisi erottautua, mutta kuitenkin niin, että sulautuu turvallisesti massaan. Ihmisen pikkusieluisuus piirtyy tältä levyltä esiin kiusallisen tarkkanäköisesti.

Tästä syystä tekstit vievät jälleen enimmän huomion, mihin vaikuttaa myös Witchfinderin myrkyllisen herkullisesti eläytyvä puhe. Värikkäimmin roolit on sisäistetty nimikappaleen ykkösosassa sekä Hetkessä. Mies olisi äänikirjan lukijana erinomainen.

Kliinisyys ja suorastaan akateemisuus tekevät levystä hieman tunteettoman. Se on ymmärrettävä sivuvaikutus.