Synat vinkuvat ja pärisevät kuten Tangerine Dreamilla, John Carpenterilla ja 1970-luvun Hectorilla. Rytmit tykyttävät elektronisen krautrockin ja alkuteknon hengessä. Pulputuksen ja surinan päälle kalmainen miesääni julistaa synkkää esoteeristä proosarunoutta. Okkultismi, seksi ja kosminen kauhu kiehuvat samassa padassa. Analoginen epävire kutittelee aivoja.
Periaatteessa Tähtiportin elementit voisivat olla kirjattu fläppitaululle jonkun viileästi urbaanin mainostoimiston neuvotteluhuoneessa, kun on saatu toimeksi keksiä siisteintä mahdollista musaa vuodelle 2015.
Onneksi Tähtiportin takaa tuijottaa laimeiden mainosjanareiden sijaan aidosti outoja erikoismiehiä, ja siisteys on hommasta galaktisen kaukana. Syntetisaattoriteemoissa on kulmikasta kunnianhimoa, ja tekstit ovat oikeasti ihan vitun outoja. Ääni- ja tekstimaailma on ajaton, ja albumi voisi olla myös kappaleessa Tähtiportti IV: Luciferin pylväs lueteltujen merkkihenkilöiden teksteihin perustuva, kadonnut protoelektrolevy ajalta, jolloin ensimmäiset syntetisaattorit saapuivat tänne Itä-Euroopan kurjuuteen. Tai jostain kosmisesta viemäristä meidän aikaamme valuneita tulevaisuuden ääniä. Visionäärit vinguttaa.
