Levyarvio: Näin sitä metalcorea pitää tehdä – All That Remainsin uutuus huokuu ammattitaitoista uskottavuutta

All That Remains
Victim Of The New Disease
Eleven Seven

Metalcore-genren parhaisiin bändeihin kuuluva All That Remains osoittaa taas notkeutensa. Yhtyeen ehkä raskassointisin pitkäsoitto vuosikymmeneen taipuilee ruhjovasta, puhdasta sappea sylkevästä raivosta (Fuck Love) tunteikkaan melodisen metalcoren (Misery In Me ja levyn nimibiisi) kautta aina melankolis-harmoniseen post-grunge hempeilyyn (Alone In The Dark, Just Tell Me Something) ja monenlaiseen niiden välillä.

Murskaavat riffit, ulompien niskalihasten treeniksi kelpaavat breakdownit, purevat tuplabassarikuviot ja melkeinpä kauniit tuplakitaraharmoniat ovat juuri missä pitääkin. Saumoitta rullaavan, tunteikkaan ja painokkaimpina hetkinään jopa deathmetallista brutaaliutta tavoittelevan kokonaisuuden kruunaa metalcore-genren monipuolisin vokalisti, Phil Labonte – mies, jonka äänijänteistä lähtevät vielä yhdeksänkin albumin jälkeen aina samalla tunteenpalolla ja pettämättömällä uskottavuudella niin tunteikkaat lemmenluritukset, intohimoinen rääky kuin vihan oksentaminenkin.

Victim Of The New Disease on muutaman likilaskuisemman lätyn jälkeen tervetullut korjaus All That Remainsin kurssiin. Ei metalcorea oikeastaan voi näitä veteraaneja paremmin edes tehdä.