Äkkiväärää jenkkimetallia päästelevän All That Remainsin levyjä odottaa vesi ja vaahto kielellä. …For We Are Manyn myötä tulee täyteen kolme hienoa levyä putkeen ja vielä musiikkityylillä, jota on avoimesti halveksittu ja parjattu. All That Remains on metalcoren kruunaamaton kuningas, koska se pitää kiinni genren tunnusmerkeistä, mutta samalla myös äpäräpoika, sillä se murtaa tyylin rajoja ylitsepursuavalla melodisuudellaan.
All That Remainsin hienous ja yllättävyys piilee muun muassa siinä, että sillä on onnistuessaan taito raapustaa koko metalcore-suuntauksen summaavia räjähtäviä biisejä, ikään kuin koko genren iskulauseiksi kipuavia viisuja. Soitto on melodisimmillaan sokerisen tarttuvaa ja raaimmillaan liki äärimmilleen synkronoitua deathiä.
Kansiteksti korostaa Philip Labonten vastaavan kaikesta laulusta. Ensikuulemalla asia ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, sillä laulajan toiminta-ala on melkoinen. Raa’sta säkeistöhuudosta hypätään blackistä tuttuun kurkkurääkyyn ja säkeistöjen herkkä puhdas laulu kohtaa välillä puhelaulun tapaista toteavaa taiteilua. Ja kun laululinjoja vielä tuplataan ja triplataan pienillä variaatioilla, myrsky on metallisen sankka.
All That Remains on mielenkiintoisimpia niistä metallimyllääjistä, joilla ei ole vielä tähtistatusta ympäri maailmaa tai laajempaa tietoisuutta Euroopassakaan.
