Soen upottaa meidät taas kerran meditatiiviseen, monikerroksiseen ja detaljeiltaan rikkaaseen melodiseen progemetalliin. Varhaistuotantonsa takia Soenia on verrattu aina Tooliin, mutta levy levyltä tuo rinnastus tuntuu aina vain vajavaisemmalta. Viidennen albumin Imperialin myötä nuo rinnastukset saa lopullisesti unohtaa.
Soen on ollut aina immersiivinen elämys, kuin maisemamaalaus raikkaan sateen harmaissa sävyissä, mutta nyt paletti saa lisää pehmeitä, lämpimiä värejä. Martin Lopezin rumpalointi on hengästyttävän kompleksista mutta orgaanista, dynaamista ja elävää. Koko bändisointi on. Polyrytmit, vapaasti virtaava bassottelu sekä kitaroiden djenttailevat riffi ja melodiset liidit tuovat musiikkiin nyansseja, joita aikaisemmilta albumeilta on ehkä puuttunut. Syntikan ilmavan äänimaton varassa on ilo leijua ja toisessa melodisessa pääroolissa soiva Joel Ekelöfin tasapainoisen rauhallinen baritoni ja älykkäät sanoitukset tuovat sieluun melankolisen rauhan. Säästellen käytetyt lauluharmoniat ovat aina henkeä salpaavan kauniita. Kuten parhailla bändeillä aina, Soenin taika on tauoissa nuottien välillä.
Imperial on taiten rakennettu kokonaisuus – lähes hengellinen elämys. Soen on maaginen, omaperäinen ja rikollisen aliarvostettu bändi, jolla on täysin uniikki, mittaamattoman arvokas ääni.
