Hienostuneen progemetallin erikoisrykmentti Soen paljastaa kulmahampaansa.
Euroopassa on sota, ja ihmisoikeuksia kavennetaan ympäri maailmaa. Maailman myllerrys on tuonut introvertisti syvämietteisen yhtyeen melodiseen älykköheavyyn rosoisuutta, suorapuheisuutta ja -viivaisuutta. Soenin huolen ja kiukun ymmärtää, eikä sen vähäisin syy varmaankaan ole yhtyeen Ruotsiin nyt pysyvästi kotiutunut kiovalaisbasisti Oleksii ”Zlatoyar” Kobel, jonka lähimmäiset yrittävät jatkaa normaalia elämää sodan synkkien pilvien alla.
Sanoituksiltaan ilmeisesti puolitahattomasti löyhän temaattiseksi päätynyt, sotaa useiden sen osapuolten – muun muassa rohkeiden ja hädänalaisten siviilien sekä psyykeltään särkyneiden rintamaveteraanien – eri vinkkeleistä ruotiva Memorial on Soenin tähän saakka raskain, kantaaottavin, matalimmalla kynnyksellä lähestyttävä ja vaivattomimmin sisäistyvä, ajankohtaisuutensa vuoksi ehdottomasti koskettavin ja uskottavin albumi, ja kaikista näistä syistä myös kaunein ja paras.
Olen aina nauttinut Soenin unenomaisuudesta ja hienovaraisuudesta, enkä hellissä soundeissa velloessani ikinä huomannut, että Soenin täydellisyydestä erottava ainesosa olisi viha, vaan siltä se nyt näyttää.
