Levyarvio: Paluu raskaampaan materiaaliin – Anette Olzon korjaa soolouransa suuntaa popista takaisin kohti metallia

Anette Olzon
Strong
Frontiers

Anette Olzon julkaisi 2014 ensimmäisen soololevynsä Shinen, joka oli selkeä irtiotto hänen edellisestä bändistään Nightwishistä. Melodiamaailma noudatteli mahtipontisia linjoja, mutta ulospano oli perin pop-vaikutteinen. Uuden levynsä alla Olzon lupasi, että tulossa on raskaampaa materiaalia, ja Strong onkin kuin eri maailmasta edelliseen albumiin verrattuna.

Kappalemateriaalin perustukset ovat osapuilleen samat kuin edeltäjällään, mutta nyt kappaleet esitellään täysin erilaisen tuotannon turvin. Mukana on särökitaraa, orkestraatioita ja muita metallikomponentteja, jotka tekevät kappaleista isoja ja mahtipontisia. Erot eivät ole älyttömän suuret myöskään Olzonin kitaristi Jani Liimataisen kanssa muodostamaan The Dark Elementiin, joskaan tuotanto ei ole aivan yhtä massiivista.

Tietenkään Olzon ei soolollaan ryntää metallin kuumimpaan ytimeen. Pikemminkin hän pyrkii säilyttämään balanssin herkkyytensä sekä musiikissa kuplivan hevihengen välillä ja onnistuu siinä mainiosti. Olzon on kovan luokan tulkitsija. Hänen äänensä taipuu moneksi, joten hänen leikkikenttänsä on varsin laaja. Ja tuskin Olzon kuvittelee olevansa Nightwishin kummituksen syleilyssä, vaan metallisävyinen musiikki on kasvanut luontevaksi osaksi hänen ilmaisuaan.