Levyarvio: Perinnemusiikin riemua vailla tittelinkipeyttä – Shirley Collins valtakausi brittifolkin huipulla jatkuu

Arvio julkaistu Soundissa 7/2020.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Shirley Collins
Heart's Ease
Domino

Jo 85-vuotiaaksi ehtinyt Shirley Collins jatkaa Lodestar-albumilla (2016) hänelle palautettua hallintokauttaan brittifolkin johtotähtenä ja musiikkihistorian kansallisaarteena. Collins kuitenkin heittää sympaattisella kertojan karismallaan tittelit nurkkaan ja tulkitsee sävelmät ilman juhlallista vakavuutta tai trad-puritanismia. Muodollinen kunnia ei ole millään muotoa taakkana Heart’s Ease -albumillakaan, joka on pelkistettyä pitkän linjan perinnemusaa hyvin kauniisti soinnutettuna ja lämpimästi laulaen kerrottuna. Äänen hienoinen hauraus ei vie tulkinnoista niiden määrätietoista voimaa ja tarinoinnin maagista tenhoa.

Anglofolkin juonteet vievät mielenkiintoisesti kauas menneille vuosisadoille sekä Yhdysvaltain kulttuurisen sulatusuunin klassisiin kenttä-äänityksiin että Britannian trubaduurien kautta aikojen laulamaan ”uutisaineistoon”. Silti jää tilaa neljälle tuoreemmallekin viisulle, jotka jakavat tyynesti säestyksen hienoudet eloisasti näppäillyistä ja tarinaa kuljettavista kitaroista kiehtovan kampiliiran eli hurdy-gurdyn hurinaan. Jäisten merten legendat rinnastuvat arkisempiin lemmenhaihatteluihin (Rolling In The Dew), työlaulut tanssin iloihin. Heart’s Ease jakaa mielikuvia, joista rakentuu suuren maalauksen kaltainen kollaasi, vanhanaikaisen värikäs ja kauniisti patinoitunut, mutta ytimeltään tuore ja mielenkiintoinen historian tiivistelmä.

Lisää luettavaa