Dave Lindholm Lights tuntuu elävän vahvaa luomiskauttaan: kyseessä on jo poppoon toinen albumi tänä vuonna eikä taso ole ainakaan laskenut edellisestä, pikemminkin päinvastoin. Juppo Paavolan ja Mikko Löytyn rytmisektio pelaa yhteen saumattomasti ja värikkäästi, Tommi Laineen kitara pääsee sekin hyvin esille: etenkin miehen slide-tyylittely lähes salpaa hengen muutamassa paikassa.
Isäntä itsekin on hienossa kunnossa ja tehnyt nipun lauluja, joissa kaikuu sekä perinnetietoisuus että lindholmmainen leikittely – niissä kuulee jopa pelättyä r-sanaa (radioystävällisyys). Leikittelyyn laskettakoon myös levyn mystinen nimi, jonka nimistä biisiä levyltä ei löydy lainkaan.
Yhtyeen yhteissoitto esittäytyy kunnolla pidemmissä paloissa Last Season ja Go To Joan, Gramophone puolestaan on tyylikäs instrumentaali – tai enimmäkseen, pientä mökellystä sillä on. Levyltä ei rentoja tunnelmia puutu muutenkaan, mutta se vielä päättyy niissä merkeissä nimensä veroiseen Sunday Flower Soundsiin.
Tähän levyyn ei kannata soveltaa ikärasismia, vaan sanontaa vanhassa vara parempi.
