Levyarvio: Pitkän linjan muusikko Olli Ahvenlahti muistuttaa, että hän on paljon muutakin kuin Jean-Pierre Kuselan aisapari Puppe

Arvio julkaistu Soundissa 2/2018.
Kirjoittanut: Juha Seitz.

Arvio

Olli Ahvenlahti
Thinking, Whistling
We Jazz

Suuri yleisö tuntee kotimaisen jazzin uranuurtajiin lukeutuvan Olli Ahvenlahden lähinnä hänen roolistaan sketsihahmo Jean-Pierre Kuselan pianistina Puppena, joten Thinking, Whistling pääsee valottamaan muusikon toista puolta. Oli jo aikakin, sillä Ahvenlahden omalla nimellä julkaisemasta edellisestä albumista ehti kulua yli 30 vuotta.

Sormiotaiteilijan tuoreet sävellykset etsivät tasoja jazz-harmonioista, joiden peruspilareina toimivat aistikkaat melodiat ja rytmit. Kokonaisuuden ajoittainen viihteellisyys takaa sen, että sävelet lipuvat korviin mutkattomasti.

Heinäkuussa G Livelabissa tallennetun projektin rakennuspalikat pysyvät Olli Ahvenlahden sekä häntä komppaavan Jaska Lukkarinen Trion hyppysissä. Kuivakka akateemisuus on ryhmän svengistä kaukana.

Vaikka esitysten soljuva sointi nojaa paljolti Ahvenlahden rennosti vaeltelevaan pianoon, kaikki instrumentit kannattelevat lainehdintaa. Jussi Kannasteen tenorisaksofoni löytää paikkansa sooloille, joita basisti Antti Lötjönen ja rumpali Jaska Lukkarinen tukevat ilmavin kompein.

Lisää luettavaa