Mitä itse teit 17-vuotiaana? Tämä kysymys tuntuu olleen koko menneen talven Billie Eilishin lahjakkuutta hämmästelevien ihmisten huulilla. Ikäkysymystä on vaikea välttää, sillä niin vahvalta, kypsältä ja itsetietoiselta Billie Eilish Pirate Baird O’Connellin debyyttilevy kuulostaa.
When We Fall Asleep, Where Do We Gon vahvuus on Eilishin luottamuksessa oman soundinsa kantavuuteen. Minimalistisuus toimii punaisena lankana koko albumille, jolla harvoin kuulee enempää kuin viittä soitinta yhtäaikaisesti. Eilishin usein vain hiuksenhienosti kuiskausta voimakkaampi laulu ja minimalistinen tuotanto ovat kuin antiteesi popmusiikin valtavirralle.
Eilishin toismaailmainen ääni muunneltuna huolella tehtyjen efektien kautta saa aikaan davidlynchmäisesti vieraantuneen olon.
Eilishin toismaailmainen ääni muunneltuna huolella tehtyjen efektien kautta saa aikaan davidlynchmäisesti vieraantuneen olon. Tuntuu aivan kuin kuulisi jotain hyvin tuttua, mutta pienet yksityiskohdat paljastavat kokemuksen uneksi. Tutun ja tuntemattoman rajamailla liikkuminen on tunnetusti synnyttänyt lukuisia hittejä.
Yksi Eilishin keinoista alleviivata minimalismia on erityisesti Bury A Friend -hitillä kuultava selkäpiitä hyvällä tavalla karmiva unisonoharmonia Billien laulun ja taustan välillä. Kappaleen melodia silittää harmoniatajua vastakarvaan, mikä tekee biisistä entistäkin koukuttavamman. Se harvoin kuljettu polku tuntuu niin kiehtovalta.
All The Good Girls Go To Hell, You Should See Me In A Crown ja My Strange Addiction kulkevat hyvin läheltä popin valtavirtaa, mutta näinäkään hetkinä Billie Eilishiä ei voi erehtyä luulemaan keneksikään muuksi. Nämä kappaleet saavat tanssittavuudellaan toivomaan levylle lisää menevämpiä kappaleita. Se onkin ainoa asia, missä Eilishillä todella jää petrattavaa.
Hetkittäin jopa klassisen jazz-balladin muotokieltä noudattava Listen Before I Go herättää kuuntelijansa yllättäen bassodropeilla, jotka iskevät herkistyneen kuuntelijan tajuntaan kuin musiikillinen defibrillaattori. Elokuvalliseen tunnelmaan pyrkivä kappale alleviivaa Billien ja tämän tuottajaveljen taitoa luoda kappaleidensa sisälle eskapistisia maailmoja, jotka voivat särkyä jo pienillä dissonoivilla yksityiskohdilla.
Vaikka pelikenttänä toimii popmusiikki, When We Fall Asleep, Where Do We Gota ei voi syyttää aidan ylittämisestä matalimmalta kohdalta.
Billie Eilishin musiikillisesta kielestä ja matkasta kuuluisuuteen voi löytää risteymiä nuorena kuolleeseen ja ulkomusiikillisilla teoillaan paheksuntaa aiheuttaneeseen Xxxtentacioniin. Kumpikin artisteista on noussut Soundcloudin kautta maailmankuuluksi tehden musiikkia, joka on paitsi tummanpuhuvaa, mutta myös minimalistista.
Vaikka pelikenttänä toimii popmusiikki, When We Fall Asleep, Where Do We Gota ei voi syyttää aidan ylittämisestä matalimmalta kohdalta. 14 biisin kokonaisuudessa ei ole juuri yhtään itsestään selvää hittiä, vaan jopa suurimpaan suosioon noussut Bury A Friend tuntuu yllättävältä yleisösuosikilta. Eilishin kappaleet ovat laskelmoituja, mutta eivät Max Martinin popmatematiikan hengessä. Eilishin tarina on vasta alussa ja tällaisen debyytin jälkeen voi vain kuvitella mitä tuleman pitää.
