Foo Fighters -rumpalin soolobändin debyytti (2006) oli harvinaisen erinomainen kolmen tähden levy. Railakasta power popia toimittanut yhtye on sittemmin päässyt mitä ilmeisimmin tuosta debyytillään ilmenneestä harmittomuudesta eroon. Nyt kolmosalbumilla esiintyy kosolti rehvakasta venkoilua ja rohkeita irtiottoja turvallisesta perussapluunasta. Kaiken lisäksi tämä toimii mainiosti miltei alusta loppuun.
Yhtyeen sointi pohjaa tarttuvaan voimapopin renkutukseen, sovitukset vain ovat erityisen velmuja. Yllättäviä käänteitä tulee tämän tästä vastaan kuin Queens Of The Stone Agella konsanaan ja Hawkinsin yhtyeen melodiatajussa tuntuu olevan jotakin samaa. Yhteytenä Josh Hommen touhuihin on vielä Get The Moneyn lukuisat vieraat, jotka tuovat albumiin vahvaa aavikkosessioiden fiilistä – ennakkoluulottoman kokeilevuuden ohessa.
Hawkinsin pomo Dave Grohl on mukana useammallakin raidalla, muina vieraina on hahmoja Nancy Wilsonista Chrissie Hyndeen ja Perry Farrellista Roger Tayloriin. Rohkea eklektisyys tälläkin saralla heijastuu riemullisena sillisalaattimaisuutena, joka on taidokkaassa hällävälismissään raikasta. Hyvät sävellykset pitävät yllätyksellisen kokonaisuuden vaivatta pinnalla.