Rumer on paitsi herkkä-ääninen laulaja myös hienostunut lauluntekijä oikealla Sarah Joyce -nimellään. Kolmas ja poikkeuksellisin vahvuus on tahto ja taito etsiä laulettavakseen ja levytettäväkseen hittien katveeseen jääneitä intiimejä sävelaarteita. Heti toinen albumi koostui tuttujen miessäveltäjien tuntemattomista pophelmistä ja neljäs Bacharach-suosikeista.
Uusin Nashville Tears -levy sai nimensä Rumerin ideasta koota levy kantrinikkarien tyyssijan hylätyistä sävelmistä, mutta tyrkkybiisien tulvasta valikoitui lopulta vain yksi lauluntekijä. Hugh Prestwood on saanut kymmeniä laulujaan nimiartisteille 70-luvun lopulta lähtien, kourallisen top-kantrihittejäkin. Tunteikas Oklahoma Stray -demo sai Rumerin hylkäämään satunnaishaun ja kokoamaan koko albumin Prestwoodin lauluista.
Syntyi ihailtavan täyteläinen ja tasavahva valikoima, jossa Rumer sulauttaa Judy Collinsin ja Shenandoahin jo purkittamia parhaita deep cut -raitoja yhtä upeisiin omiin löytöihinsä. Ihmissuhdepohdiskelu Hard Time For Lovers tai aavemaisen yksinäisyyden hymni Ghost In This House saavat rinnalleen monta yhtä linjakasta ja tunteikkaasti tulkittua kuvausta, kuten hienoista hikeä pintaan pukkaava Deep Summer In The Deep South. Viihdesovitusten lush silaus ja miellyttävä roots-särmä tukevat tosiaan mainiosti.
