RUMER: Seasons Of My Soul

RUMER
Seasons Of My Soul
Atlantic

Ensilevynsä lopuksi Rumer tulkitsee 1970-luvulla pehmopophittejä suoltaneessa Bread-yhtyeessä laulaneen David Gatesin elokuvasävelmän Goodbye Girl. Kuten siitä saattaa arvata, Seasons Of My Soul -albumin musiikki lipuu viihteellisillä vesillä. 

Kuultuaan Rumerin Slow-singlen vanha kunnon Burt Bacharach kutsui neidon kotiinsa esittämään sen itselleen. Tarina käy järkeen, sillä Rumerin levyllä kuullaan kaikkia asioita, joista Bacharachin tuotanto tunnetaan: vietteleviä melodioita, ylellisiä ja runsaita sovituksia – jousia, puhaltimia, vuosikertaurkuja – sekä upeaa laulua. Matalammassa rekisterissä laulaessaan Rumerin ääni muistuttaa Dusty Springfieldiä, kepeämmissä kappaleissa hän tuo mieleen Karen Carpenterin. Se ei ole vähäinen saavutus nykyisillä turhuuksien markkinoilla.

Amy Winehousen jättimenestyksen jälkeen englantilaisista, erilaisiin retrotyyleihin tukeutuvista laulajattarista ei ole ollut pulaa. Itse melankoliset laulunsa tekevä Rumer erottuu massasta kaikkinaisella varmuudellaan ja sillä, että hänen tekstinsä eivät tunnu liukuhihnalta tippuneilta. Samettiselta levyltä ei osaa edes kaivata enemmän vaihtelua, sillä se kestää sopivat 39 minuuttia.

Seasons Of My Soul -albumi ei maistu vanhan kertaukselta, vaan siinä on ajattomuuden tuntu. Levyn parhaat kappaleet ovat Take Me As I Am ja Saving Grace, jotka menisivät useimmille läpi Dusty Springfieldin kadonneina balladinauhoituksina. Niin ällistyttävän hyvä Rumer on parhaimmillaan.