Jos pystytte kuvittelemaan instrumentaalisen cocktailin, jossa on puolet Albert Ayleria toisen puolen jakautuessa Rage Against The Machinen, Grateful Deadin ja Yesin kesken, niin olette aika lähellä The Sunwatchersin hc-psych-menoa. Free jazz, free rock, proge ja psyke-improvisaatio lyövät siinä kättä riemukkaasti.
Siinä on jotain oikeasti sankarillista miten Sunwatchers purkaa kaiken tuskansa ja turhautumisensa ihmiskunnan röyhkeästä ylikuluttamisesta näin ylösrakentavalla ilolla. Oh Yeah? on, kuten 60-luvun free jazz ja psykedeliakin, soittoa täysillä sen puolesta, että kieltäydytään kaiken uhallakin masentumasta ja lamaantumasta helposti manipuloitaviksi systeemin rattaiksi. Tämä ei ole narsistista erikoisuuden tavoittelua, vaan rajua vapaata tykitystä, jolla on tarkoitus ja merkitystä.
Sunwatchers Vs. Tooth Decay avaa kuuden pitkän, rock-rytmeillä kulkevan biisin setin huimalla kierteellä, jossa voi kuulla myös hypnoottista Jajouka-tribaalisuutta ja Terry Rileyn sarjallista ajattelua, ja mittava The Earthsized Thumb päättää sen tekemällä simppelistä bluesriffistä jumittamalla rokkaavaa avantgardea.
Oh Yeah? palkitsee täydellisen keskittymisen. Sunwatchers räjäyttäisi pankin Tampereen Jazz Happeningissa.