Kolmisen vuotta sitten julkaistu turkulaisen Punomon omakustanteinen esikoisseiska, huikea Motown-pastissi Onni kääntyy ei ollut mikään onnenkantamoinen. Vuoden päästä Solina julkaisi singlenä vielä tiukemman Nowhere To Run -mukaelman Juokse vaan. Kolmannen, viime maaliskuussa vain 30 kappaleen painoksena julkaistun Siskot-anthemin perässä en lähtenyt juoksemaan, vaan jäin odottamaan pitkäsoittoa.
Liki kolmen vuoden odotus palkittiin, sillä Punomo ei ole yhtään vähempää kuin kenties koko suomisoulin historian kovatasoisin albumi. Mm. Janus-yhtye, J. Karjalainen ja Janita ovat aikanaan operoineet ja onnistuneet vastaavilla taajuuksilla, mutta kertaakaan aiemmin ei suomen kielellä laulettua retrosoulia ole julkaistu yhtä pieteetillä ja genreä yhtä lempeästi ymmärtävällä, rajusti rakastavalla näkemyksellä. Vokalisti Johanna Rauman ja rumpali Lauri Levannon kappaleet ovat kansainvälisestikin tarkasteltuna huippuluokan uusiotuotantoa.
Singlebiisien rinnalle nostan sydämeenkäyvät balladit Tartu kii, Pieni kuolema ja Selvitään sekä Lauri Laineen kitaralla tähtiin kurkottavan Kiiltokuvii-biisin. Vieraileva Jimi Tenor puhaltaa hurjan huilusoolon ilmavaan Planeetat kohdallaan -kappaleeseen.