Ei ole vähään aikaan tullut vastaan tällaista taiteellista missiota: ”haluan pitää hauskaa, kajauttaa tärykalvosi pihalle ja rokata osavaltiosta toiseen.”
Kaikki eivät taivu kulttuuristen muutospaineiden edessä, vaan jatkavat päättäväisesti matkantekoa eli tässä tapauksessa rokkaamista valitulla tiellä. Kalifornialaisen Buckcherryn hard rockissa kuuluu koppava uhma ja usko omaan tyyliin. Riffit AC/DC–Kiss-akselilta, laulajan ääni klassista rokkihuutoa maustettuna grunge-ajan kevytangstilla ja esitettävät asiat samasta geenilammikosta. Toteutus ja tuotanto mallia USA eli rokista ammentava rokki kyllä pölähtää naamalle täysillä. Guns N’ Rosesin lannoittamassa maaperässä kypsytetty ilmaisukieli on mieltä rauhoittavalla tavalla aukotonta ja ehjää.
Buckcherry on niin hiottu, tehokas ja tyly genrensä edustaja, että genrestä pitävät pitävät taatusti. Hård råk -maallikon tai popmusiikkia maailmanmenoon yleisemmällä tasolla peilailevan siviiliväestön kannattaa olla varuillaan. Tämä kivi ei vieri. Buckcherryn asenne on niin rokkaava, että taide-elämys meinaa lipsahtaa ahdistavan puolelle.