BUCKCHERRY: 15

Arvio julkaistu Soundissa 12/2006.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Rehvakas rock ei myynyt uusmetallin puristuksessa riittävästi ja levy-yhtiö ehdotteli Buckcherrylle levottomia. Orkesterin hajottua jo toisen levynsä jälkeen laulaja Josh Todd ja kitaristi Keith Nelson ajautuivat jammailemaan Slashin, Duffin ja Matt Sorumin seuraan. Pian Slash tuskastui ja Velvet Revolver synnytettiinkin Scott Weilandin kanssa.

Arvio

BUCKCHERRY
15
Atlantic

Rehvakas rock ei myynyt uusmetallin puristuksessa riittävästi ja levy-yhtiö ehdotteli Buckcherrylle levottomia. Orkesterin hajottua jo toisen levynsä jälkeen laulaja Josh Todd ja kitaristi Keith Nelson ajautuivat jammailemaan Slashin, Duffin ja Matt Sorumin seuraan. Pian Slash tuskastui ja Velvet Revolver synnytettiinkin Scott Weilandin kanssa.

Uudelleen kasattua Buckcherryä näyttäisi onnistavan: 15 möi kultaa USA:ssa härskin sinkkunsa Crazy Bitchin siivellä. Kovaäänisen, turmeltuneen ja mistään piittaamattoman rock’n’rollin viestinviejä saa nyt levynsä julki myös Euroopassa.

Ryntäilevät, huolettomat kappaleet soitetaan kiivaudella, joka lupaa vipinää lavoille. Levy viimeistellään terävillä voimaballadeilla ja runsailla akustisilla, ja sanoituksissa luisutaan rakastamisesta hävyttömyyksiin. Buckcherry vetää rockinsa samasta mankelista kuin tuhannet muutkin, mutta korskeasti.

Bändin kerran lämmittelemän AC/DC:n riffivarastolla käväistään ja Kissiäkin mukaillaan kunnioittavasti kiertäen. Asenne on mainio, sillä levyn lennokkuus olisi ollut helppo puurouttaa alavireisillä metallikitaroilla, 15:llä kitarat rämisevät kevyesti ja irtonaisesti. Jos yltäpäältä tatuoitujen herrojen esihistoriallinen kukkoilu voidaan laskea rehelliseksi, tässä sitä olisi.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa