Levyarvio: Timo Tolkki olisi kyennyt enempäänkin – Avalon-projekti The Enigma Birthin massiivisuus on tasaista pötköä

Timo Tolkki's Avalon
The Enigma Birth
Frontiers

Timo Tolkin kohdalla on viime vuosina puhuttu enemmän miehen terveydentilasta, parisuhdestatuksesta ja siitä, mitä hän nimenomaan ei soita. Avalonin uuden levyn kohdalla on pohdittu, minkä verran mies on osallistunut levynsä tekemiseen. Mutta mitäpä jos kuitenkin jätetään spekulaatiot sikseen, lähdetään ajatuksesta, että Tolkki on tehnyt, mitä on pitänytkin ja keskitytään levyn sisältöön.

Tolkin Stratovariuksen jälkeisille levytyksille on ominaista projektiluonteisuus, mitä uutuudella alleviivaa useat vierailevat laulajat joukon etunenässä James LaBrie ja Fabio Lione. Stratovariuksessa ollessaan Tolkille muodostui tietty sävellystyyli, joka piirsi suuntaviivoja laajemminkin power metalille. Tästä syystä The Enigma Birth on sävellystensä puolesta takuuvarmaa melodisesti rikasta voimametallia. Tyyli on rakennettu niin syvälle Tolkin ytimeen, ettei mieheltä osaa oikein muuta odottaakaan.

Vaikka The Enigma Birthin sävellykset ovat itsenäisinä teoksina perusmetallin yläpuolelle helposti kapuavia kappaleita, Tolkki olisi toki kyennyt enempäänkin. Kitaristisäveltäjä luottaa selvästi liikaakin omaan osaamiseensa, jolloin hän ei ole ryhtynyt haastamaan itseään. Myös tuotannollisesti albumi vaikuttaa hieman kepeältä, jolloin levyn mahtipontisuudelta ja suurieleisyydeltä olisi kuin leikattu siivet. Sävellysten massiivisuus on typistetty tasaiseksi pötköksi.

On sääli, ettei The Enigma Birth tee oikeutta sen kappaleille, mutta onneksi on ne itse kappaleet.