Kalifornialaisen metalcore-yhtyeen seitsemäs albumi sisältää kolme eri etäsessioissa äänitettyä ep:tä sekä Crosby, Stills And Nash -coveroinnin Helplessly Hoping, joka saanee sedät toivomaan, että voisivat kääntyä haudoissaan.
Echon ensimmäinen kolmannes on aiemmin julkaistu, kepeä Timeless-ep, joka vie mielleyhtymät 15 vuoden taakse Triviumin ja Still Remainsin ensialbumeihin. Aika on ajanut väkevästi ohi tästä ilmaisusta.
Keskimmäinen Bloom-ep kuulostaa siltä, että soittimien taakse olisi astunut eri yhtye. Levee on väkevästi alavireinen, sydänverinen ja pirullisen raskas. Nimikappale Bloom ihastuttaa tarttuvalla riffillään, surumielisyydellään ja tyylikkäällä hidastempoisuudellaan, ja Pulling Teeth flirttailee deathcoren kanssa vain irtautuakseen levyn tarttuvimpaan kertosäemelodiaan. Nyt on tunnetta ja substanssia.
Aiemmin julkaisematon Ad Infinitum -ep, levyn viimeinen kolmannes, yhdistelee kevyempää melodisuutta ja entistäkin raskaampia breakdowneja. Ihan pätevää modernia metallia – ei erityisen muistettavaa mutta huomattavasti parempaa kuin levyn alkupuoli.
Ilman alkukolmannestaan Echo olisi ilman muuta vahvoilla vuoden parhaimmista raskaan rockin julkaisuista äänestettäessä.
