Levyarvio: Uusi materiaali peittoaa vanhan kierrätyksen – Jussi Raittisen levy kärsii biisivalinnoistaan

Jussi & The Boys
Unioninkatu 45
Turenki

Suomirockin esi-isä ja kävelevä tietokirja on tehnyt uuden levyn pitkän uran kunniaksi – ja ehkä päätteeksikin. Soitto, sovitukset ja laulu ovat ensiluokkaista, mutta pienellä viilauksella tästä olisi saanut vieläkin paremman.

Mukana on nimittäin useita ennen levytettyjä paloja, ja vaikka ne artistin mielestä varmaan hakkaavat vanhat versiot ainakin teknisesti, luulisi maailmalta sopivia biisejä löytyvän pilvin pimein. Ja varsinkin Suomesta – levyn parasta antia ovat suomalaisten lauluntekijöiden monessa tapauksessa artistille räätälöimät biisit, jotka on vielä sovitettukin maukkaasti. Sinänsä toimivat kaksi Chuck Berry -numeroa olisi voitu jättää keikkaohjelmistoon, mutta vaikka By The Time I Get To Phoenix on suomeksikin kulunut pala, se sopii Raittisen tulkittavaksi ja levyn aloitusbiisiksi oikein hyvin.

Nykyiset kitaristit, isä ja poika Metsberg, soveltuvat joukkoon mainiosti ja levyllä on käytetty vierailijoita oivaltavasti. Pienen rutinan ohella on vielä sanottava, että ikärasismi sikseen – vaikka laulaja on 75-vuotias, jälki on hienoa, oman kuuloista mutta samalla tuoreen oloista.

Hyvä Jussi ja… öh… pojat!