William Basinski löysi yleisönsä tuhosta. Levysarja The Disintegration Loops (2002-2003) oli ääniraita post-9/11 New Yorkista. Hiljalleen hajoavista magneettinauhoista tehty teos teki taidetta taiteilijan painajaisesta, eli arkiston tuhoutumisesta. Basinskin musiikki tuntuu elävän hetkessä ja sen ulkopuolella, jonkinlaisessa poikkeustilassa.
On Time Out Of Time on hyvin konkreettisesti ajan ulkopuolelta – ajan siinä mielessä kuin me kykenemme sen ymmärtämään tai edes kuvittelemaan.
Levyn raakamateriaalina on käytetty ääniä, jotka syntyivät kahden mustan aukon törmätessä – tai sulautuessa yhteen – 1,3 miljardia vuotta sitten.
Tullakseen niin kaukaa paikassa ja ajassa, avaruuden kylmyydestä ja tyhjyydestä, On Time Out Of Time on yllättävän lämmin ja intiimi. Se tuntuu olevan lähellä, iholla jopa.
Ehkä sen intiimiyden selittää se, että mekin koostumme tähtipölystä, miljardien vuosien takaa ja Basinskin teoksessa kuulemme oman loputtoman kuolemamme ja uudelleen syntymisemme. Kierto tai kiertokulkukin on toistuva elementti Basinskin töissä.