Levyarvio: ”Yksi parhaita suomalaisia jazz-levyjä vuosiin” – Linda Fredrikssonin sooloalbumi on askeleissaan varma mestariteos

Arvio julkaistu Soundissa 9/2021.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Arvio

Linda Fredriksson
Juniper
We Jazz

Saksofonisti Linda Fredriksson tunnetaan ehkä parhaiten punkahtavaa jazzia soittavasta Moposta. Hänen ensimmäinen soololevynsä on jotain aivan muuta: kompleksinen ja välitiloissa viihtyvä, mutta askeleissaan varma mestariteos.

Levyn avaava Neon Light (And The Sky Was Trans) on kuin portti johonkin uuteen: meditatiivinen, jotenkin ikiaikaiselta tuntuva melodia alkaa hiljaa ja yksin, mutta yhdistyy pian synteettiseen äänimaisemaan ja lopulta kasvaa kohti hienoa, kaoottista crescendoa. Kappaleen aikana käydään jossain mielessä läpi monia tiloja, joihin levy palaa myöhemmin: rauhaa, myrskyä, kohti jotain tulevaa tai kaukaista kurottamista, kaipausta.

Melodiat ovat Juniperin voimakkaana lyövä sydän. Tämä ei ole sooloilla briljeeraava levy vaan nimenomaan lyyrisiä melodioita viljelevä. Jokaista kappaletta voi hyräillä – eikä vain tyhjänä korvamatona tai renkutuksena, vaan omakohtaisesti ja näin kenties tavoittaa jotain itselle runollista elämässä. Fredrikssonin melodiat tuntuvat usein tanssivan jossain folkin, jazz-standardien ja erilaisten kansanmusiikkien välimaastossa. Tulevat ne mistä tahansa, niin päällimmäinen tunne on, että meille puhutaan.

Harvoin kuulee näin rikkaan valikoiman tekstuureja yhdistettynä niin ylenpalttiseen ja rikkaaseen melodiseen maailmaan.

Fredrikssonin saksofonin soundi saa levyllä usein huomattavan paljon omaa tilaa ja siinä kuuluu ihmisen hengitys, kuin Jon Hassellin tai Arve Henriksenin trumpetissa.

Vaikka levy on äänitetty pitkän ajan saatossa ja hyvin erilaisissa tilanteissa studioista mökkeihin ja koteihin sekä eri laitteilla ihan puhelimeen saakka, se kuulostaa yhtenäiseltä, hengen tai ehkä suuren tarinan värittämältä ja ohjaamalta, levyn päättävän Clean suureksi kasvavasta spiritual jazz -henkisestä vyörytyksestä Lempilauluni-kappaleen pieneen honottavaan kitaraan ja hyräilyyn.

Linda Fredrikssonin ensimmäinen soololevy on koskettava, helppoja genremääritelmiä pakeneva teos ja sellaisena yksi parhaita suomalaisia jazz-levyjä vuosiin. Harvoin kuulee näin rikkaan valikoiman tekstuureja yhdistettynä niin ylenpalttiseen ja rikkaaseen melodiseen maailmaan.

Lisää luettavaa