Lo-Fang on yhtä kuin Los Angelesista kotoisin oleva lauluntekijä Matthew Hemerlein, jonka debyyttipitkäsoitto Blue Film on. Levy sai alkunsa Hemerleinin koostamasta mixtapesta, johon mies koosti jonkinlaista orgaanista äänitapettia kevyillä elektronisilla mausteilla sävytettynä. Nauhalle päätynyt materiaali alkoi pikkuhiljaa kehittyä omalla painollaan ja lopulta Hemerlein koosti kappaleet huomattavasti vahvemmin perinteiseen kappalemuottiin.
Lo-Fang yhdistelee musiikissaan sujuvasti klassisesta ja elektronisesta musiikista tuttuja elementtejä perinteisempään singer-songwriter-materiaaliin. Tästä kaikesta syntyy paperilla sekavanoloinen soppa, mutta Lo-Fangin käsissä homma toimii onneksi huomattavasti paremmin. Jos levyä lähtee pilkkomaan osiin, ensimmäisenä esiin nousevat viulun, sellon ja läskibasson keskeiset roolit äänimaailmassa. Kun tähän yhtälöön lyödään raskas annos sekvensseri- ja syntikkasoundeja, voidaan puhua jo melkoisista kontrasteista. Vähemmälläkin olisi taatusti pärjätty.
Matthew Hemerleinin kaltaisia pöytälaatikkoartisteja löytyy maailmasta pilvin pimein, joten oleellisinta on katsoa miten homma lähtee tästä etenemään. Sen, pystyykö Lo-Fangin musiikillisen vision muuttamaan live-muotoon vai jääkö Blue Film vain yhdeksi alaviitteeksi hienon indie-firman katalogissa, voi vain aika näyttää.