Kun folkin ja countryn perinteet on tutkittu ja valjastettu perinpohjaisesti, on americanassa pureuduttu yhä enemmän hengellisyyteen. Niinpä gospelistakin on tullut hipsterimusaa. The Low Anthem on yksi ”ajankohtaisimpia” americanan vaalijoita. Smart Flesh on yhtyeen neljäs levy, ja sillä se jatkaa verkkaista köröttelyään kyläteillä.
The Low Anthemin jäsenillä on taustaa klassisen musiikin säveltämisestä. Tämä on helppo uskoa kuunnellessa kappaleiden hienoja sovituksia. Klarinetit, harmoonit, munniharput ja saha soivat hienostuneessa dissonanssissa. Välisoitto Wire on jo silkkaa modernia minimalistista taidemusiikkia. On harmi, ettei tämä tietotaito kuulu kauttaaltaan sävellyksissä. Suurin osa levyn materiaalista on kovin dylanmaisella tavalla niin klassista laatua, että niistä on mahdotonta aistia omia ideoita.
The Low Anthem luottaa monien nyky-yhtyeiden tavoin muodon ja soundin hallintaan. Jo albumin syntytarina viittaa tähän: vanha pastatehdas, jossa levy äänitettiin, on kuulemma levyn tärkein instrumentti. Ben Knox Millerilla on korkea ja nasaali ääni, kuten vaihtoehtojuurimusiikin artisteilla kuuluukin olla. Smart Flesh kuulostaa tunnelmalliselta ja hartaalta, mutta ei värisytä sisällöllään.
