Kun lupaava Back For The First Time (2000) paketoi Ludacrisin uran alkuvaiheet, levyn saattoi ohittaa olankohautuksella. Viimeistään Word Of Moufia (2001) seuranneen Chicken-N-Beerin (2003) myötä etelän nousu oli kuitenkin jo täydessä vauhdissa, ja atlantalainen löysi itsensä aallonharjalta.
Etelän menestyneimmällä mc:llä ei ole edelleenkään ongelmia kääntää valokeilaa keskustelevaan ja juoksevaan flow’hun, joka ääntyy ilmeikkäästi ja pitää otteessaan painokkaasti tanssivin kadenssein. Animoitu esitystapa sähköistää ajatuksenjuoksun lyhyet syklit, ja virralle on tilaus, koska Crisin säkeiden hauskuus saavutetaan usein johdonmukaisuuden kustannuksella. Jos Theater Of The Mind on nimensä mukainen levy, etelän mestarin mieli on keventynyt sitten Release Therapyn (2006).
Temaattinen ilotulitus ei ole Ludacrisin leipälaji, joten Release Therapyn kunnianhimoisten säkeiden ja haparoivien hetkien jälkeen on helpotus kuulla Chicken-N-Beeristä – Ludan uran parhaasta kokonaisesityksestä – johdettua huoletonta mutta iskevää aikalaissoundia. Sen kolossaaliset biitit ja parhaat punchlinet tahtovat jäädä summittaisesta toteutuksesta kielivän jaksotuksen ja päättömän teemankuljetuksen varjoon.