Herkkää utua ja usvaisaa kutua. Sitä tarjoilee Sub Popin tuore kiinnitys, aiemmin WALL-otsakkeen alla musiikkia tehtaillut Lyla Foy. Lontoolaisen laulaja-lauluntekijän seesteinen ilmaisu kelluttaa lo-fi-taajuuksilla pöhiseviä, vienosti kohti kukoistustaan nytkähteleviä kappaleita hitaasti mutta varmasti.
Lyla Foyn tekstit ovat kuin pienoisrunoelmia – metaforiin käärittyjä kollaaseja elämän kertaalleen haavoittaman kertojahahmon tielle sattuneista uhista ja mahdollisuuksista. Tarkastelukulma on samaan aikaan etäisyyttä ottava ja raadollinen. Mirrors The Skylla pääosassa ovat minimalismissaan suloiset sävellykset (Impossible, Easy, No Secrets), joiden luonteikkuus on valjastettu popin palvelukseen harkitun vähäeleisesti. Kaiken aikaa Kate Bush on äidillisesti läsnä.
Aikaa ja rauhoitettua kuunteluympäristöä vaativan albumikokonaisuuden tunnelma rakentuu lopulta nautittavan sidosteiseksi ja liki yhdentekevältä ensipuraisulla vaikuttanut äänite pääsee yllättämään niin sanotusti takavasemmalta. Onnen varjoista, suitsukkeista ja melankoliasta on Lyla Foyn debyytti tehty. Sielukasta tavaraa.