Skotit eivät pidä kiirettä: neljännesvuosisadassa vain 10 studioalbumia, ja edellisestäkin jo kuusi vuotta aikaa. Veikkaan hitauden johtuvan bändin yltiödemokraattisuudesta. Jokaisella levyllä tulee olla neljä kelpoa kappaletta kultakin kolmelta säveltäjältä. Norman Blake, Gerald Love ja Raymond McGinley myös laulavat omat biisinsä.
Kaipaan vähän yhtyeen 90-luvun raikkaita ja rosoisia levyjä, sillä nykyisin jokainen uusi julkaisu, kuten Here, kuulostaa hieman vähemmän rouhealta ja hieman enemmän hienostuneelta. Tempotkin ovat hidastuneet. Toisaalta Teenage Fanclubin musiikki on kuin pitkä ja vakaa rakkaussuhde, jossa on läheisyyttä ja lohtua, ja jonka tavaramerkkinä ovat ihanat kolmiääniset korvaorgasmistemmat, vaikka kukaan solisteista ei olekaan erityisen muista erottuvan huippuli.
Lyriikat ovat perushyviä ja niissä kehotetaan rakastamaan, uskomaan itseensä ja elämään hetkessä. Rakastan rakkautta! Levy on täynnä herkkiä popsävellyksiä, joista parilla on hienoisia tuoreita psykedeliasävyjä. Suosikkini ovat torvien ryydittämä The First Sign sekä juustoisa Live In The Moment, jossa on herkullinen kitarasoolo.
Olen varma, että yhtyeen erinomaisessa musiikissa on parantavia eteerisiä voimia, jotka auttavat sairaudesta toipumiseen tai nukahtamiseen. Musiikki voi todellakin auttaa. Uskotko?
Vaikka äänite ei yllä yhtyeen parhaimman Songs From Northern Britainin tasolle, niin Teenage Fanclub on edelleen maailman paras popyhtye. Suosittelen juuri sinulle.
