TEENAGE FANCLUB
Teenage Fanclubin odotetulla albumilla on kaksitoista raitaa. Kun yhtyeeseen kuuluu kolme tasavertaista biisintekijää ja Man-Made -levystä on peräti viisi vuotta, tulee kunkin työtahdiksi vajaa kappale per vuosi. Ilmeisesti näiden miesten maailmaan mahtuu muutakin kuin rockbändi.
1990-luvun alussa nuoret skotit sotkivat klassisiin pop- ja rockvaikutteisiin rajujakin riitasointuja. Ajan myötä ne ovat pudonneet pois, musiikista on tullut jopa korostuneen sydämellistä ja miellyttävää. Niin kauas on varhaisista feedback-
purkauksista käyty, että Shadows-levyllä kuullaan vain pari sähköistä kitarasooloa. Onneksi edes The Back Of My Mindin päätteeksi irrotellaan kunnolla.
Teenage Fanclubin taustalla ovat alusta asti muhineet samat vaikutteet: The Beatles, Big Star, Neil Young ja niin edelleen. Niiden pohjalta Norman Blake, Gerard Love ja Raymond McGinley veistävät alati uusia pophelmiä. Ja mikä hienointa, myös miesten tekstit välittävät jotain ainutlaatuisen inhimillistä. Kun The Past -kappaleessa lauletaan nykyisen elämänmenon syövyttävästä vaikutuksesta, tuntuu se – piru vieköön! – tuoreelta ajatukselta.
Oikeastaan Teenage Fanclubin levyt voi asettaa järjestykseen vain sen mukaan, kuinka hyviä kappaleita kullakin on. Kyseisellä mittarilla pehmeästi soiva uutuus ei yllä Bandwagonesquen (1991) ja Songs From Northern Britainin (1997) kaltaisten mestariteosten tasolle. Se ei myöskään jää diskografian pohjalle.
