Macy Gray vietti kolmen vuoden studiosapatin ennen uutuutensa ilmestymistä. Herää kysymys, olisiko ideoita pitänyt kypsytellä vielä pitempään. Vai venähtikö tauko liian pitkäksi, minkä tähden keskittyminen hervahti? The Sellout ei ole mahalasku, mutta lahjakkaan neiti Grayn pitäisi pystyä parempaan. Sanoituksista päätellen taiteilijatar on taas rakastunut. Tunnehumala inspiroi, mutta saattaa samalla höllentää laatukontrollia.
Levyn tuottajien litaniasta ei ole tulla loppua: kaksitoista nimeä levyn päähenkilön (executive producer) lisäksi. Sekametelisalaatti sisältää sitä sun tätä. Nimikappale ja Still Hurts heilastelevat päivänkohtaisen r&b:n tehottomiksi käyneiden tehokeinojen kanssa. Velvet Revolverin kera värkätty Kissed It koukkaa leikkisästi glamrockin reviirille. Parhailta kuulostavat auvoinen hippisoulpala Beauty In The World ja That Man, jonka soundeissa sekoittuvat The B-52’s ja 1950-lukulainen rhythm & blues. Sanoituksessa laulaja vertaa miestään Ferrariin ja kakunpalaan sekä tituleeraa tätä omaksi Yhdysvaltain presidentikseen.
The Selloutia on helppo kuunnella, mutta aika vähän sillä on mieleenjääviä kappaleita, jotka kutsuisivat palaamaan levyn pariin. Mukavaa loppukesän keskipäivämusiikkia, ei sen enempää.
