Nerokkaista tribuuttilevyistä (Nino Rota, Kurt Weill, Walt Disney) tunnettu Hal Willner yllytti La Môme -elokuvan myötä ranskankielisessä Quebecissa syntynyttä Wainwrightiä levyttämään Edith Piafin lauluja. Laulaja empi elokuvan jälkijunaan hyppäämistä, mutta kypsytti rauhassa omat ideansa hankkeesta. Hän ei halunnut tulkita Piafin tunnetuimpia lauluja eikä samastua legendaan laulusanoituksien tunteita ja tuskia syvemmälle. Hän ei myöskään halunnut Rufus-veljen Judy Garland -projektin kaltaista spektaakkelia. Levytys tehtiin New Yorkissa kolmena päivänä kahdesti esitettyjen livematineoiden tallenteista, pienen orkesterin ja ydinyleisön seurassa.
“Ilman pyssyjä tai kenkiä” marssitaan kuvitteelliseen Pariisiin. Piaf-laulujen omaperäinen valikoima on suurenmoisen vahva ja oivaltava. Melodioissa ja soitinnuksissa on paljon tuttua, mutta silti Wainwright voi tulkita kappaleet estoitta ja yhtä persoonallisesti kuin Pariisin varpunen aikoinaan. Moni tuhansien tulkintojen tuotannossa sivuutettu laulu kohoaa vähintään alkuperäisen esityksen rinnalle, ja jotkut aivan uuteen kukoistukseen.
Tulkinnat sulautuvat myös hienoksi, eläväksi jatkumoksi. Thomas Bartlett loihtii pianostaan rullaavat valssit, marssit ja balladit, ja Doug Wieselman särmittää ne onnistuneen uskaliaasti sähkökitaralla. Musette-vierailija Garth Hudson saa kurtulleen mainion soolonumeron C’est á Hambourgin pitkässä introssa. Kirkkaan itsenäisenä albumina Martha Wainwright’s Piaf Record on taiteellinen voitto sekä laulajalle että tuottajalle.
