MASSIVE ATTACK: 100th Window

Arvio julkaistu Soundissa 01/2003.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Lukuisten vaiheiden kautta vihdoin valmistunutta Massive Attackin neljättä levyä on vartoiltu kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa.

Arvio

MASSIVE ATTACK
100th Window
Wild Bunch

Lukuisten vaiheiden kautta vihdoin valmistunutta Massive Attackin neljättä levyä on vartoiltu kuin sitä kuuluisaa kuuta nousevaa. Erilaiset ennakkopaineet huomioon ottaen Robert "3D" Del Naja on onnistunut mallikkaasti – etenkin kun pidetään mielessä, että kyseessä on lähes sataprosenttisesti hänen itsensä masinoima, tuottama, äänittämä sekä miksaama albumi. Ja pitkälle on debyyttilevy Blue Linesin ajoista päästy niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka ryhmä ei mitään ilopillereitä ennenkään tehnyt, on 100th Window Massive Attackin toistaiseksi synkin luomus.

3D:n loihtima äänikuva ei juuri tulevaisuuden uskoa jäseniin vala; maisema on likaisen harmaa ja näkyvyys kehno. Paikoin narkoottisen grooven välistä esiin pilkahtavat ihmisäänet ovat nekin joko alkuperäiseltä luonteeltaan koleita (Sinead O'Connor) tai sitten muuten lämmin sävy on saatu viilennettyä tehokkaasti (Horace Andy). Jos William Gibsonin Neuromancer koskaan kääntyy elokuvaksi, Del Naja voisi tehdä tarinalle saman kuin Vangelis teki Do Androids Dream of Electric Sheep?ille eli Blade Runnerille. Ongelmalliseksi voisi tosin muodostua se, että Massive Attackin musiikki on jo itsessään niin visuaalista. Ja koska Del Naja vastaa myös yhtyeen kansitaiteesta, aspekti tuntuu korostuvan entisestään tällä levyllä, hänen "soolollaan".

100th Window on asiansa hallitsevan musiikintekijän kypsä työnäyte ja tirkistysreikä siihen, miltä pääosin elektroninen musiikki muualla noin viiden vuoden kuluttua kuulostaa. Bristolista 80-luvun viimeisinä vuosina noussut The Wild Bunch oli poikkeuksellinen kykykeskittymä, mustan musiikin läpitunkeman satamakaupungin ikioma korvat auki -yhdistys, jonka visiot muuttivat maailman. Ilman 3D:n, Trickyn ja Nellee Hooperin panosta tämän päivän pop olisi toisenlaista. Perustellusti voidaankin pohtia, miltä vaikka Radiohead tai David Bowie tänään soundaisivat, jos trip hopiksi ristitty tulva olisi jäänyt nousematta.

Historia siis painaa, mutta tämän levyn kohdalla tulee jo muutenkin sama olo kuin Massive Attackin parissa ennenkin. 100th Window kasvaa kuuntelu kuuntelulta, ja jos sille nyt intuitionsa mukaan suo vain kolme tähteä, päätöstä katuu jo leskenlehtien aikaan. 

Lisää luettavaa