Worrisome Heart (2008) ja My One And Only Thrill (2009) nostivat Melody Gardotin jazzillisten laulaja-lauluntekijöiden valioliigaan ja toivat hänet Suomeenkin. The Absence (2012) hieman haparoi musiikillisella maailmanympärimatkallaan. Neljännellä albumilla kohtaamme taas varsin erilaisen Melody Gardotin.
Hieno avauskappale It Gonna Come tuntuu tavoittelevan modernin r&b:n äänimaailmaa perinteisin soittimin, mutta jousien terävät iskut muistuttavat The Temptationsin psykedelisen kauden saavutuksista. Preacherman taas kuulostaa erityisen onnistuneelta Dylan-versiolta, jonka alku on napattu Bob Marleylta. Verkkaisin vedoin maalaileva If I Ever Recall Your Face voisi olla repäisty suuren amerikkalaisen laulukirjan sivuilta.
Vaikka mieleen tulvii monenkirjavia vertailukohtia, Currency Of Manin musiikista ja tarinoista rakentuu harvinaisen vangitseva kokonaisuus. Levyn voi kuunnella tyylikkäänä viihteenä, mutta vasta sanoituksiin paneutuminen paljastaa sen pohjimmaisen luonteen. Hienostuneiden soundien takaa esiin hivuttautuvat korruptio, prostituutio, köyhyys, yksinäisyys ja ennen aikojaan välähtävä valomerkki.