Mikko Herrasta on turha verrata kehenkään muuhun televisio-ohjelman kautta pinnalle nousseeseen suomalaisartistiin, sillä esikoisalbumillaan mies on käytännössä katsoen täysin omillaan. Kylmä maailma ei ole nopeasti The Voice Of Finlandin jälkeen kyhätty tuotos, vaan parin vuoden ajan itsenäisesti valmisteltu soololevy.
Koska Herranen tuli tunnetuksi äänensä takia, suurin kysymys kuuluu, millaiseen sävellystyöhön hän on omaehtoisesti kyennyt. Selvää on ainakin se, ettei Kylmä maailma petä innokkaimpia odottajiaan. Jos Baariperjantai ja party -niminen kappale jätetään omaan arvoonsa, albumi tarjoaa ihan mallikasta tuotetta asteikolla Toolista Stam1naan ja Ismo Alangosta Alice In Chainsiin. Joka kodin levyhylly ei laajene kohtuuttoman hämärille alueille. Henkilökohtaiselta kuulostava biisinippu luo pohjan artistin suosiolle pidemmällä tähtäimellä.
Ehkä yllättävintä levyssä on sen vihaisuuteen asti pessimistinen yleisilme. Parempaa käyttömusiikkia aggressioon keksiville Kylmä maailma on maistuvimmillaan, kun laulajan herkkä puoli nousee synkkyydestä esille. Lasinen maa -kappale tullee itkettämään monta Herrasen ääneen tykästynyttä raavastakin miestä.