THE MOJOMATICS: Don’t Pretend That You Know Me

Arvio julkaistu Soundissa 6/2009.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Italialainen rock on jäänyt näillä leveysasteilla kovin vähälle huomiolle. MojoMattin ja DavMaticin muodostaman kitaristi-rumpali -duon kolmas albumi on kuitenkin sen verran uskottavasti kiinni yhdessä viime aikojen trendeistä, että The Mojomaticsin saama myönteinen vastaanotto on helppo ymmärtää.

Arvio

THE MOJOMATICS
Don’t Pretend That You Know Me
Ghost

Italialainen rock on jäänyt näillä leveysasteilla kovin vähälle huomiolle. MojoMattin ja DavMaticin muodostaman kitaristi-rumpali -duon kolmas albumi on kuitenkin sen verran uskottavasti kiinni yhdessä viime aikojen trendeistä, että The Mojomaticsin saama myönteinen vastaanotto on helppo ymmärtää.

Don’t Pretend That You Know Me -levyllä venetsialaiskaksikko pitää hauskaa garagen, rock’n’rollin ja rhythm & bluesin sekaisella remellyksellään. Garagerockin universaalisuutta todistaessaan The Mojomatics ammentaa osin samoista lähteistä kuin tanskalaisen The Raveonettes. The White Stri­pesin veroisesta luovasta persoonallisuudesta puhuminen olisi tässä yhteydessä kuitenkin liioittelua.

Periaatteessa kapeasta skaalastaan huolimatta The Mojomatics lataa levyllään mukavan vaihtelevan reilun puolituntisen. Miss Me When I’m Gonen kättentaputusten ja huuliharpun synnyttämän soundin likaisuus muistuttaa jostain niinkin kaukaisesta kuin The Pretty Thingsin rhythm & bluesisista kunnian päivistä. Duon raa’at otteet istuvat mallikkaasti myös Clean My Sinsin popmaisuuteen, You Are Not Me (Fortunatelyn) The Flaming Sideburnsin sukuiseen kaahaukseen ja jopa Stars Aboven hillbillykantrisuuteen.

Menneisyyttä muokatessaan MojoMatt ja DavMatic eivät unohda myöskään suurinta kaikista. Winter Got No Eyesilla kaksikosta tuntuu muovautuvan autotallissa treenaava nuori The Beatles.

Lisää luettavaa