Tukholmalainen Anders Wendin taustayhtyeineen taitaa olla umpikujassa. Loistavana lavabändinä pidetty porukka julkaisi viimeksi lainabiiseistä kasatun Pengabrorsan-välityön ja nyt on vuorossa ohitettavin Moneybrotherin ”oikeista” albumeista.
Kipinä tuntuu olevan hiukan kateissa niin Wendinin lauluntekijäminältä kuin soittajiltakin. Kahdella ensimmäisellä albumilla ryhmän viitteiksi nostettiin 60-luvun sykkivät soul-nimet ja Dexys Midnight Runners. Usein levyjen musiikki toimi puhtaalta pastissipohjalta, mutta toimi kuitenkin. Nyt Wendinin johdolla käännetään kurssia 70-luvun rockin suuntaan ja samalla Moneybrotherin köli tarttuu hiekkaan.
Mount Pleasure -levyllä Moneybrother kärsii erityisesti siitä, että sen helpoin verrokki on Bruce Springsteenin klassinen Born To Run. Lisää autenttisuutta tavoittaakseen bändi soittaa aiempia kiekkoja suoremmin ja Wendin on vaihtanut falsetin muminaan. Ihan kivan mutta liian ohuen levyn suurin ongelma on se, että tällaisena tarinankertojana maestron sanavarasto ja mielikuvitus eivät riitä.