MONEYBROTHER: To Die Alone

Sekä Håkan Hellström että Anders Wendin (eli Moneybrother) rakastavat nuorta Bruce Springsteeniä. Molempien ensialbumeilla (Känn ingen sorg för mig Göteborg, 2000 ja Blood Panic, 2003) soi sama elämänilo ja energia kuin Born To Runin aikaisen Springsteenin musiikissa. Tuolloin Hellström väritti musiikkiaan selvillä The Smiths -viittauksilla ja Wendin mausti laulujaan Dexy's Midnight Runners -tyyppisillä soul-vaikutteilla.

Det är så jag säger det -levyllään (2002) Hellström teki täyskäännöksen. Albumia käytiin äänittämässä Rio de Janeirossa asti ja sieltä mukaan tarttui sekä sambarytmejä että futiskatsomotunnelmia. Kolmannella albumillaan Hellström pukee laulunsa taas uuteen asuun.

Ett kolikbarns bekännelser -levyllä Hellström kääntyy sisäänpäin. En midsommarnattsdröm -single huiluineen soi hassuna hippipoppina, mutta useiden pitkien ja korkeintaan keskitempoisten kappaleiden mietteliäät pianot ja kolistelevat rummut tuovat oudolla tavalla mieleen 70-luvun alun The Rolling Stonesin ajelehtivat fiilistelyt. Pari akustista laulelmaa vahvistaa albumin alakuloa, 30-vuotiaan Hellströmin lopullista hyvästijättöä nuoruudella kenties.

Moneybrother puolestaan esitteli toisen albuminsa tanssimaan pakottavalla They're Building Walls Around Us -diskopopilla. Parhaimmillaan Anders Wendinin johtama ryhmä kuitenkin on Curtis Mayfield -tyyppisissä mehevissä mutta toivottomissa balladeissa. Wendinin taustalla soittava The Panthers -veljeskunta sekä näyttää äärimmäisen tyylikkäältä että hoitaa tonttinsa moiteettomasti upeita taustalauluja myöten. Vaikka laulut kertovat sydänsuruista, jättää To Die Alone -levy hyvällä tuulelle.

Håkan Hellström ja Anders Wendin eivät pelkää maailmansa jakamista kuuntelijoidensa kanssa. Molemmat puhuvat musiikkinsa kautta omasta elämästään, tavallisesta elämästä, ja ovat antaneet yleisölleen mahdollisuuden sekä itkeä että iloita. Juuri se tekee heistä niin hienoja taiteilijoita.