MONEYBROTHER: Blood Panic

Arvio julkaistu Soundissa 09/2003.
Kirjoittanut: Topias Kauhala.
Kun unohtaa suomalaisen Ruotsi-vihan, voi löytää länsinaapuristamme paljon hyvää. Allsvenskanissa on hienoa jalkapallokulttuuria ja Ruotsista tulee paljon hienoja bändejä ja levyjä, joista yksi viimeisimmistä on Moneybrotherin Blood Panic.

Arvio

MONEYBROTHER
Blood Panic
Burning Heart

Kun unohtaa suomalaisen Ruotsi-vihan, voi löytää länsinaapuristamme paljon hyvää. Allsvenskanissa on hienoa jalkapallokulttuuria ja Ruotsista tulee paljon hienoja bändejä ja levyjä, joista yksi viimeisimmistä on Moneybrotherin Blood Panic.

Lyhyesti kerrottuna Moneybrother on yhtä kuin Ruotsin Joe Strummer Anders Wendin, joka aikaisemmin muistetaan Monster-bändin keulahahmona. Monsterin hajottua Wendin keräsi ympärilleen uusia soittajia, hankki levytyssopimuksen ja on nyt julkaissut ensituotoksensa.

Punkpitoisemmalla materiaalilla aloittanut Monster siirtyi viimeisellä ja parhaimman vastaanoton saaneella albumillaan Gone Gone Gone/A Bash Dem soulahtavimmille linjoille ja Blood Panic on niin tasollisesti kuin musiikillisesti pitkälti jatkoa siitä mihin Monster jäi. Yhtyeen soundi yhdistää mustan soulin rytmejä kaikessa herkkyydessään valkoisiin pop-melodioihin ja jopa punkiin istuen loppuaikojen The Jamin, The Style Councilin ja Dexy's Midnight Runnersin äänimaisemiin.

Levyn avaavat Reconsider Me ja It's Been Hurting All the Way with You Joanna ovat kumpikin kandidaatteja vuoden kappaleiksi ja vaikka Blood Panic ei samaa loistavaa tasoa pystykään pitämään loppuun asti, ei se vajoa tylsyyteen tai toistoon. Wendin on onnistunut kirjoittamaan levyn, joka on samalla sekä surullinen että toiveikas ja kykenevä luomaan sillan mustan ja valkoisen musiikin välille. 

Lisää luettavaa