MÚM: Summer Make Good

Arvio julkaistu Soundissa 04/2004.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Useimmilla on hyvin kliseinen, tv:n matkailuohjelmista ja luontodokumenteista omaksuttu mielikuva Islannista. Múmin kolmas albumi vastaa kyseisiä käsityksiä valitettavan hyvin.

Arvio

MÚM
Summer Make Good
Fat Cat

Useimmilla on hyvin kliseinen, tv:n matkailuohjelmista ja luontodokumenteista omaksuttu mielikuva Islannista. Múmin kolmas albumi vastaa kyseisiä käsityksiä valitettavan hyvin. Summer Make Good -levy kuulostaa luultavasti samalta, miltä levyn äänittämönä toimineen majakan ikkunoista avautuneet maisemat näyttävät. Parhaimmillaan musiikissa on kiehtovaa kaihoa ja outoa voimaa, mutta turhan usein se alentuu poikkeuksellisen laadukkaan rentoutuskasetin tasolle.

Albumi alkaa myrskytuulesta, murtuvista aalloista ja valaan laulusta rakennetulla introlla. Sitä seuraavalla Weeping Rock, Rock -kappaleella esitellään Múmin musiikin olennaiset elementit – elektroninen rutina, runsaat akustiset instrumentit sekä Kristín Valtysdóttirin lapsinaisen ääni, joka muistuttaa paljon Stina Nordenstamin ääntä, mutta on selvästi ohuempi. Aiempiin albumeihin verrattuna uutuuden äänimaailma on selvästi maanläheisempi, edellisten levyjen terävät laptop-rytmitkin on korvattu oikeilla, poikkeuksellisen hienosti äänitetyillä rummuilla.

Levyn kolmannen ja neljännen raidan (arktisena dubina hämmästyttävä Nightly Cares ja melankolisesti laahustava The Ghosts You Draw On My Back) melodikalla soitetut pienet melodiat ja muuttuvat soitinnokset lupaavat johdattaa levyn jonnekin uuteen, mutta lupaus ei täyty. Ensimmäisen kolmanneksen aikana kuullaankin oikeastaan kaikki, mitä Summer Make Goodilla on annettavanaan. Mitä pidemmälle mennään, sitä vahvemmin levy vaipuu monta kertaa nähdyksi lomakuvasarjaksi, jossa kaikkinainen yllätyksellisyys ilahduttaisi kovasti. 

Lisää luettavaa