Muscle Kings Of Mexico on Black Motor miinus rummut, eli puikoissa ovat duona saksofonisti Sami Sippola ja basisti Ville Rauhala. Jos Black Motor on yhtään tuttu, varsinkin keikkaolosuhteissa, tiedät jo jonkin verran tämän levyn meiningistä.
Tästä huolimatta rumpujen puuttuminen ei ole asia, johon tulee kiinnitettyä huomiota. Rauhala hoitaa tonttinsa vakaasti, jäämättä kuitenkaan juuri koskaan kiinni arpeggioiden pumputtelusta. Rytmi venyy ja vanuu, muttei koskaan häviä. Olen ennenkin huomannut, että Rauhala on duo-ympäristössä soittaessaan kuin yhden miehen orkesteri. Kaikkialle minne korvasi suuntaat, sieltä löydät hänen kontransa.
Kaksikon soitossa osataan tarttua hienosti välillä toisen ilmoille heittämiin täkyihin. Ja tilasta tai vapaammasta kehittelystä johtuen tuntuu, että tällä levyllä kuulee John Coltranen tai vaikka Albert Aylerin vaikutuksen Sippolan soittoon selvemmin kuin bändin äänitteillä. Ehkä se on läsnä jonkinlaisena hartautena, josta vaikka Iron Master on hieno esimerkki.
Toki levyllä on raivokkaitakin, ehkä jopa väkivaltaisia hetkiä, kuten Deadly Shuto Axe-Hand, mutta sekin tuntuu valuvan saumattomasti Don’t Be Misleadin rauhaan.