Nada Surfista ei sittenkään taida tulla aivan koko kansan bändiä. Kauttaaltaan laadukkaat ja helposti lähestyttävät Let Go- ja The Weight Is A Gift -levyt (2002 ja 2005) antoivat odottaa että yhtyeen breikkaaminen astetta laajemman yleisön tietoisuuteen olisi vain ajan kysymys. Luckyn ilmestyttyä en ole asiasta enää aivan varma.
Älkää kuitenkaan ymmärtäkö väärin. Lucky ei missään nimessä ole vaikeasti avautuva teos, sillä kaikki Nada Surfin tavaramerkit harmonisista melodioista ponnekkaisiin kertosäkeisiin ovat tallella. Valitettavasti Lucky ei kuitenkaan samanaikaisesti millään tasolla haasta kuulijaansa, vaan levy soljuu mukavan liukkaasti – ja valitettavan huomaamattomasti – korvien lävitse.
Keskitempoiset duurirallatukset ovat kautta aikain olleet indie-bändeille yhtä myrkkyä, eikä Nada Surf ole tässä suhteessa poikkeus. Se, miten Nada Surf on aiemmin pystynyt lähes samoista aineksista taikomaan kolme onnistunutta levyä, jää mysteeriksi. Totaaliselta mahalaskulta Luckyn pelastaa levyn mietiskelevämpään materiaalin nojaava jälkimmäinen puolisko, josta esiin kannattaa nostaa varsinkin mollivoittoinen päätöskaksikko The Fox ja The Film Did Not Go Around.
