Kun entinen räimebändi muuttuu sävykkäämmäksi, lopputulos on toisinaan kiintoisaa kuultavaa. Näin on erityisesti Nada Surfin tapauksessa: The Weight Is A Gift jatkaa äänimaailmaltaan kolme vuotta sitten ilmestyneen, erinomaisen Let Gon linjoilla siitäkin huolimatta, että nyt tuottajaksi on pestattu Death Cab For Cutie -yhtyeen Chris Walla. Hivelevät melodiat ja lauluharmoniat yhdistyneinä eteeriseen, vastustamattomasti mukaansa houkuttelevaan musiikkiin ja monisäikeisiin teksteihin ovat edelleen Nada Surfin vahvin valtti.
Pelkkä slovaribändi ei Nada Surf suinkaan ole, jämäkkä avausbiisi Concrete Bed ei silti vielä ihmeitä tarjoile ja singlebiisi Do It Againkin toimii kuin johdatuksena Tiibetin vuorelle. Kolmas biisi Always Love on varsinainen täysosuma, joka kasvaa intronsa jälkeen upeaksi, napakaksi pop-biisiksi jonka pyörteissä aika menettää merkityksensä ja kaikki negatiivinen pyyhkiytyy pois mielestä. Toisessa ääripäässä maanläheisempää voimapoppia edustava Blankest Year toimii upeasti ja sisältää komean soiton lisäksi huikeat ”fuck it” -taustakuorot.
The Weight Is A Gift on levynä hitaasti kasvavaa sorttia, joten sitä ei kannata kuitata olankohautuksella muutaman kuuntelukerran jälkeen. Näin hienossa kokonaisuudessa voi antaa anteeksi jopa muuten hienon Imaginary Friends -päätösraidan hölmön ja täysin tarpeettoman ja ylipitkän valefeidauksen.
