THE THE: Naked Self

The The -maestro Matt Johnson on 19 vuoden aikana kuusi albumia (jos Naked Self lasketaan mukaan ja Hank Williams -covereista koottua Hanky Pankya ei) julkaissut älykkö, joka on aina kulkenut omia polkujaan. Matt on jättänyt taakseen myös kolme levyä, jotka ovat jääneet julkaisematta joko hänen itsensä tai levy-yhtiön aloitteesta. Niistä viimeisin on 1997 valmistunut kokeellinen Gun Sluts, jonka Sony hyllytti liian epäkaupallisena Johnsonin kieltäydyttyä kirjoittamasta singlejulkaisuiksi sopivia raitoja. Nyt Matt on muuttanut Lontoosta New Yorkiin ja hänen tukenaan on uusi, vapaamielisempi label.
Uuden osoitteen ja levy-yhtiön lisäksi Matt Johnsonilla on myös uusi bändi. Mind Bombilla (1989) ja Duskilla (1993) loistaneen Johnny Marrin lisäksi muukin miehistö on siirtynyt/siirretty toisiin tehtäviin. Naked Selfillä soittavat amerikkalaiset rock-ammattilaiset.
Edellämainitun valossa ei voi pitää kovin suurena yllätyksenä, että levy heijastelee Ison Omenan atmosfääriä. Naked Selfin yleisilme on pirstaleinen, useimmat kappaleet tuntuvat lyhyiltä raapaisuilta ja äkillisiltä reunamerkinnöiltä aiempien albumien tunnelmallisiin eepoksiin verrattuna. Levyn maailmankuva on tumma ja mekaaninen, vaikka Johnson on aina ollut parhaimmillaan nimenomaan inhimillistä lämpöä ja vilpittömyyttä tihkuvissa tarinoissa (Another Boy Drowning, Uncertain Smile, August & September…). Enhän minä muuttumista voi enkä haluakaan kieltää, mutta tästä suunnasta en tykkää. Naked Self ei sisällä aiemmilta The The -levyiltä tuttua eeppistä kauneutta, vaan se on pikemminkin pikainen polaroid-valokuva hälyisen metropolin kiireisestä kadunkulmasta. Mahtoiko Matt Johnsonin magnus opus mennä jo?