NATALIE MERCHANT: The House Carpenter´s Daughter

Harva laulajatar sulostuttaa elämää yhtä vahvatunteisella, määrätietoisen hartaalla ja silti hivelevän hellällä ja kauniilla äänellä kuin Natalie Merchant. Jätettyään 10 000 Maniacs -yhtyeen Merchant on jalostanut ilmaisuaan ja vaalinut omia laulujaan soololevyjen sarjassa, joka huipentui menestyksekkään Tigerlily-debyytin, ehyen livetaltioinnin ja Ophelia-teemalevyn jälkeen ehtymättömän rikkaaseen Motherland-kokonaisuuteen. Traditionaalista ja uudempaa folkia luotaava The House Carpenter's Daughter on looginen askel ja saumattomasti laulajattaren linjaan sulautuva kudelma aatteita, kertomuksia ja melodioita.

Alkuun kuultava Sally Ann oli 10 000 Maniacsien unplugged-tallenteiden kätketty bonus-helmi, Horseflies-yhtyeeltä omittu laulu, jonka pelkistetty sävelkauneus on vertaansa vailla. Yhtä viehkeästi Natalielle istuu muinaisbrittiläisesti värittynyt Fairport Convention -laina Crazy Man Michael. Vakavammalla mielellä vavahduttavat Harlan Countyn kaivosmiesten järjellä ja tunteella vetoava ay-hymni Which Side Are You On? ja upean uhkaavasti värjyvä murhaballaadi Diver Boy.

Uskoa, toivoa ja pyhiinvaellusta siivittävät lempeä Weeping Pilgrim ja versiosta toiseen alati yhtä kouraiseva Poor Wayfaring Stranger. Täysipainoinen viisu sukeutuu myös tyttöjen naruhypyssä muinoin hoilatusta laulusta Soldier, Soldier sekä vuoristohymnistä Owensboro. Miellyttävän kepeää mutta pohjimmiltaan surumielistä banjottelua helkkyvät Carter Familyn ensilevyltä omittu Bury Me Under The Weeping Willow sekä Harry Smithin 50-luvun antologian ikuistama Down On Penny's Farm.

Oikeastaan levylle nimen antanut House Carpenter on ainoa raita, jolla sävelen verkkainen askeettisuus lähentelee ankeutta. Muuten Merchantin tyynen nautinnollinen laulutapa ja hienosääteiset sovitukset tekevät kappaleista elävästi hänen omiaan ja alkuperäisten rinnalla kestäviä esityksiä.