Ensi kerran sitten Spock’s Beardista eroamisensa Neal Morse osoittaa, miksi juuri tältä kaverilta on lupa odottaa astetta laadukkaampaa neoprogea. Asialliseen mutta liian pitkään Testimony-tuplaan ja melko mitäänsanomattomaan One-kiekkoon- verrattuna ?-kokonaisuus edustaa muhevinta Morsea pitkään aikaan – kenties jopa miehen parasta tuotantoa koskaan.
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ylistäminen jatkuu kantavana teemana edellisten levyjen tapaan. Sanoittajana keskinkertainen Morse onnistuu hetkittäin säväyttämään hartaudellaan, vaikka kuulija ei sattuisi kirkkoon kuulumaankaan. Niille, joita uskonnon ja musiikin yhdistäminen häiritsee, kerrottakoon vielä maallisena ilosanomana instrumentaalijaksojen lisääntyneen.
Mestarillisen levystä tekeekin puhtaasti musiikki. Eheä temaattinen kokonaisuus ja henkeäsalpaava soitanta nostattavat takuulla pahimpienkin progepuritaanien naamoille leveän virneen. Vaikka Neal Morsen uuden levyn nimen lausuminen ääneen olisikin pulmallista, itse materiaalia ei onneksi tällä kertaa tarvitse asettaa vähimmässäkään määrin kyseenalaiseksi.
