Yhteensopimaton ja häilyvä Loose on kanadalaisen Furtadon kolmas pitkäsoitto ja ensimmäinen, joka ei kuulosta häneltä. Se kuulostaa Timbalandilta ja hänen suojatiltaan Danjalta, jotka vastaavat tuotannosta. Ilmeisesti Furtadon taustavoimat tekivät muistiinpanoja Gwen Stefanin ja Justin Timberlaken kiivetessä kärkipaikoille, sillä laulajatar on tehnyt perustavanlaatuiseen muodonmuutokseen korvatakseen Folkloren (2003) kaupallisen harha-askeleen. Hän on siirtynyt tanssilattialle.
Loosella ei esiinny sama nuorekas ja raikas solisti kuin Whoa, Nelly! -debyytillä (2000). Hän ei laula olevansa lintu (I’m Like A Bird) vaan Maneater ja Promiscuous. Furtadon keskeiset vahvuudet eivät tahdo erottua, kun hän projisoi ajankohtaisia mukaelmia Timbalandin voimakastahtoisiin rytmeihin. Ärhäkkä äänenkäyttö sekä eritoten persoonallinen ääntämys jäävät kuulumattomiin, ja laulaja on kaikkea muuta kuin loose: hän on varovainen, kohtelias ja epävarma. Eläväinen tasapainottomuus on tiessään, ja biitti, jota vasten levy on kirjoitettu, kantaa vaikkakaan ei nivoudu kokonaisuudeksi.