NILE: In Their Darkened Shrines

Edellisellä levyllään Black Seeds Of Vengeance Nile kaapi esimerkiksi Terrorizerin vuosiäänestyksissä niin henkilökunnalta kuin lukijoiltakin sellaisen kannatusvyöryn, ettei muilla ollut sanomista. Olen vähän ihmetellyt tuota juttua. Ehkä Pohjolassa ollaan totuttu siihen, että death metal -bänditkin tarjoavat sävyjä ja melodiaa, ja karumpi mättö saa jalansijaa vain siinä tapauksessa, että se on tehty poikkeuksellisen hyvin. Nile on tiukka bändi, mutta mitenkään erikoinen se ei ole, vaikka Englannissa on jopa puhuttu näiden jenkkien pelastavan death metallin.

Niilillä, missä krokotiilit tunnetusti pistelevät aamupesulla olevia pikkupoikia suihinsa, on myös tarunhohtoisempaa merkitystä. Nilen sanoitusideat ja musiikilliset sivujuonteet perustuvat Egyptin mytologiaan. Propagandaa syötetään sanoituksissa, joita vielä selitellään pitkällisillä kuvauksilla. Ja mikäs siinä, kyllä siellä aiheita piisaa. Sen musiikki on teknistä ja taitavaa deathiä, jossa voima merkitsee enemmän kuin sävyt. Biisit ovat jyrkkää täryytystä mallikelpoisella vauhdinpidolla täydennettyinä. Tarkasti rakennettuja biisejä vyörytetään eteenpäin Morbid Angel -tyylisen laulun avustuksella ja muutenkin vahvasti amerikkalaisilla korostuksilla.

Nile nousee tämän hetken jenkkideathin kärkipäähän, mutta totuuden nimissä on mainittava, että klassikoista kuten Altars Of Madness, The End Complete, The Bleeding ja Legion ollaan vielä kaukana. Ehkä tässä on lähdetty tekemään enemmän mittavaa merkkipaalulevyä kuin toimivia yksittäisiä biisejä.