Saksalaisen The Notwistin tähtihetki oli vuonna 2002 julkaistu albumi Neon Golden. Innovatiivisella levyllä yhtye oli askeleen edellä jopa kaiken kansan ylistämiä Radioheadeja ja Flaming Lipseja. Indiepopia, postrockia, IDM:aa ja hiphopia yhdistelevää tyyliä toimittajat kutsuivat uudella termillä indietronica.
The Notwist on aina pyrkinyt hurmaamaan pienieleisyyden kautta. Elektroniset soundit ovat kodinkoneiden häiriöääniltä kuulostavia suhahduksia, soittimien soundit prosessoimatonta lo-fi:ta, ja etunenässä laulaja Markus Acherin otteet korostetun hentoja. Tätä vastoin kappaleiden rakenteet ovat progressiivisesti kehittyviä ja sovitukset kunnianhimoisia abstrakteja konstruktioita.
Close To The Glass on niin ikään tyylien ja vaikutteiden runsaudensarvi. Levy alkaa kraftwerkmaisilla elektrosekvensseillä, siirtyy pian kotipolttoiseen jungleen, luomuteknoon, vinoon rokkaukseen, lähes kaikkeen mahdolliseen söpöön ja nättiin.
The Notwistin ennakkoluulottomat edesottamukset herättävät kuuntelijassa yhä mielihyvää ja kunnioitusta. Vaikka hitit ja todelliset helmet Close To The Glassita puuttuvatkin, ei levyyn kyllästy hetkessä.
