OFFICE BUILDING: To See Only Shadows

Uusi tamperelainen musiikintekijöiden sukupolvi on vihdoin päässyt irti Juicesta, Epuista, Popedasta ja muusta Stalinin ajan suomirokista, jonka edustajat eivät ole tehneet mitään millään lailla relevanttia ainakaan kymmeneen vuoteen eivätkä tule koskaan enää tekemäänkään. Office Building on yksi näistä nuorista vapaa-ajattelijoista, jotka tekevät musiikkia musiikin itsensä takia, vailla menneisyyden paineita ja ilman minkäänlaisia jäsenkirjoja.
Laulaja-kitaristi Janne Laurilan kirjoittamat kappaleet ovat pitkiä, alakuloisia ja viipyileviä ja hänen äänensä hauras, mutta läpitunkeva. Albumin tunnelmissa on vähän The Flaming Lipsiä, ripaus Tom Waitsia tunteellisimmillaan ja jonkin verran Appalakkien maalattiaisissa hirsimökeissä vuosikymmenien ajan soitettua perinnemusiikkia. Sovitukset ovat paljaita eivätkä anna armoa sävellyksille, jotka ovat kauttaaltaan puhdasta ja ensiluokkaista klassismia. Niin saha, viulu kuin huilukin soivat luontevasti tutumpien rock-instrumenttien rinnalla. Musiikki ei ole millään muotoa tavallista, mutta ei kokeellistakaan.
To See Only Shadowsin laulut eivät ole sidoksissa mihinkään aikaan tai paikkaaan. Nimibiisissä ja One-Eightyssä on hapuilevaa ylväyttä ja herkkä Lighthouse Girl hiljentyy kysymään, mitä sitten kun valo on sammunut? You Right Here, Wheneverin hälyfinaali vaikuttaa vilpittömältä tunnekuohulta ja muutenkin Laurilan lauluissa on harvinaista uskallusta laittaa itsensä likoon ja kertoa miltä tuntuu.
To See Only Shadowsia voi kuunnella yksin tai kaksin, surullisena tai onnellisena. Ja kaikkihan tietävät, että lämpimintä on rakastamansa ihmisen vieressä.