ORBITAL: The Altogether

Vielä 1996 ilmestyneellä In Sides -albumilla Phil ja Paul Hartnoll loivat niin kirkkaina virranneita elektronisia sävelpuroja, että kyseinen levy tulee edelleen kaivettua hyllystä tasaisin väliajoin. Kun In Sidesin ja uuden The Altogetherin työntää peräkkäin cd-soittimen kitaan, niin ällistys on melkoinen. Kuinka on mahdollista, että Orbital on alentunut tällaiseksi puolivillaisten kollaboraatioiden ja huonojen musiikillisten vitsien automaatiksi?
Elektronisen kuuntelumusiikin kuninkaat ovat kuudetta albumiaan valmistellessaan huomanneet, että Orbitalin on pakko muuttua. Ja mitä he ovat keksineet? Pyytäneet sukulaismies David Grayn narisemaan yhdelle raidalla (tietenkin vasta tämän White Ladder -albumin myytyä multiplatinaa Iso-Britanniassa), sämpläävät nuoruutensa suosikkeja Ian Durya ja Crassia parilla muulla (Phil ja Paul ovat jo vanhoja miehiä) ja versioivat The Saintin -tunnusmelodian jatkeeksi Dr. Whon vastaavan. Voi, miten omaperäistä ja oivaltavaa!
The Altogetherin 11 kappaletta eivät muodosta keskenään minkäänlaista johdonmukaisesti etenevää mielikuvamatkaa, vaan mieltyvät nipuksi biisejä, jotka on laitettu levylle peräkkäin, koska eihän niille muutakaan voi tehdä. Tällainen Orbital-albumi ei olisi ihastuttaunut edes vuonna 1993, saati sitten 2001. Myllyn rattaat pyörivät, mutta tällä kertaa jauhettavaksi on jäänyt pelkkiä kuoria.
En yhtään ihmettelisi, jos Phil ja Paul Hartnoll jossain haastattelussa paljastaisivat tykkäävänsä nykyään enemmän tv:n katselusta kuin konemusiikin kuuntelusta. Ehkä Orbitalin kannattaisi tehdä kuten Kraftwerkin eli keskittyä muihin harrastuksiin ja pysyä poissa, jos sillä ei ole mitään uutta annettavaa.